Aurajokilaaksossa Turusta Oripäähän kulkeva Varkaantie, joka nykyään tunnetaan paremmin Vanhana Tampereentienä tai Turuntienä, on yksi Suomen vanhimmista ja Ruotsinvallan ajan tärkeimmistä maanteistä. Vanhojen teiden ikää ja alkuperää voidaan tutkia esimerkiksi lähiympäristön paikannimien näkökulmasta. Länsi-Suomesta tunnetaan runsaasti hiidenteitä, jotka useimmiten liittyvät vanhoihin kulttipaikkoihin. Nämä nimet ovat peräisin pääosin varhaiskeskiajalta tai sitä edeltäneeltä kaudelta, joten niitä voidaan pitää osoituksena hyvinkin varhaisista teistä. Yksi tällainen viikinkiaikaiseksi otaksuttu hiidentie kulki Kokemäenjokilaaksosta Köyliön ja Auran kautta Turun seudulle. Tässä yhteydessä olisi hyvin houkuttelevaa yhteneväisen linjauksen perusteella olettaa kyseinen tie tämän artikkelin kohteena olevaksi Varkaantieksi.

Pöytyän kirkkopitäjä mainitaan asiakirjoissa heti 1300-luvun puolivälin jälkeen. Tämä status edellytti sinne juurtunutta kohtalaisen vankkaa asutusta ja mitä ilmeisimmin myös jonkinlaista tietä Aurajokisuun piispankaupunkiin Turkuun. Tiestä onkin useita varmoja asiakirjamerkintöjä 1400-luvun alusta, mutta ensimmäinen mahdollinen maininta löytyy jo vuodelta 1392. 1500-luvulla Varkaantie mainitaan jo kruunun varsinaisena valtatienä. Tietä ovat käyttäneet mm. kuningas Kustaa Vaasa kirjureineen ja Juhana-herttua seurueineen matkustaessaan Turusta Kokemäen ja Ulvilan kuninkaankartanoihin.

Varkaantie esiintyy myös Kuningas Kustaa Vaasan suomalaisen sihteerin Jaakko Teitin merkinnöissä tärkeimpänä Satakuntaa ja Varsinais-Suomea yhdistävänä tienä. Sen historiallisena alkupisteenä voidaan pitää Turun Vanhaa Suurtoria, mistä se jatkui Raunistulaan ja on nykyisellä Virusmäentiellä alkuperäisessä linjauksessa edelleen katuna olemassa. Tie kulkee Aurajoen länsirannalla jokilaaksoa myötäillen Maarian kirkonmäen ohi ja Liedon takamaiden halki Prunkkalaan (Aura), sieltä edelleen Kuuskosken ja Riihikosken kautta Pöytyän kirkolle ja Oripäähän.

Palataanpa vielä hetkeksi paikannimitutkimukseen. Sieltä saamme kenties Varkaantien iän lisäksi valaistusta myös sen nimeen. Kansantarinoiden mukaan on Pöytyän Vauranojalla ennen Turun linnan rakentamista sijainnut jonkinlainen muinaislinna tai -kartano, jonka ohi Varkaantie kulki. Sen läheisyydessä, Oripäänkankaalla Aurajoen alkulähteillä sijaitsee laaja ja metsäinen Varkaanvuori. Pöytyän Pihlavan ja Helttulan maiden yhtymäkohdasta taas tunnetaan vanhana rajapyykkinäkin toiminut Varkaansaari. Oripäässä Varkaantie yhdistyy toiseen vanhaan maantiehen ja jatkaa Huovintienä kulkuaan Kokemäen suuntaan. Kokemäen Risten asumalähiöstä tapaammekin taas Varkaantien. Kerrotaan, että sillä paikalla on Ruotsin vallan aikana ollut rikollisten teloituspaikka.

Meidän Varkaantiemme ei kuitenkaan ole ainut tuolla nimellä kulkenut tie, vaan varkaiden nimikkopolkuja tunnetaan myös ainakin Vahdolta, Köyliöstä, Kokemäeltä ja Somerniemen Viuvalan nummelta. Vanhojen kulkureittien varsilla on myös useampia Varkaanvuoria tai -mäkiä. Kenties nämä nimet viittaavat vanhoihin käräjä- tai rangaistuspaikkoihin tai tarinoihin tiellä liikkuneista ja mäkiseen maastoon piiloutuneista rosvoilijoista.

Varkaantien nimelle tuntuukin löytyvän monia mahdollisia selityksiä. Nimen alkuperä saattaakin yksinkertaisesti olla vahvasti kokemusperäinen, sillä metsäisillä taipaleilla kulkija saattoi hyvinkin helposti joutua varkaiden yllättämäksi. Eräs tarina kertoo kuinka Sipi Klemetinpoika sai vuonna 1675 ikävällä tavalla huomata Varkaantien nimen käyvän toteen. Hän oli rekijoukossa ajellut Turkuun Heikinmessuille ja myynyt viisi tynnyriä rukiita, kolme ohria sekä leiviskäkaupalla pellavia, humalia ja voita. Ansaitut rahat olivat piilossa laukussa, jossa ennestään oli kenkäpari ja pullollinen paloviinaa. Paluumatkalla Sipi oli hetkeksi siirtynyt naapurirekeen turisemaan, jättäen omansa ilman isäntää. Sillä aikaa oli Sipin rahalaukku kadonnut reestä eikä kukaan matkaseuralaisista tiennyt tai ollut tietävinään mitään rahojen kohtalosta.

Kuten jo aiemmin tuli ilmi, Varkaantie yhtyy Oripäässä Hämeen ja Satakunnan yhdistävään Huovintiehen ja jatkuu Köyliön kautta Ulvilaan. Turusta Ulvilaan pääsi myöhäiskeskiajalla myös toista, länsirannikkoa seuraillutta tietä pitkin. Tämän tien puuttuminen Jaakko Teitin varsin kattavasta luettelosta kuitenkin osoittaa, että Pöytyän kautta kulkevaa Varkaantietä pidettiin vielä luettelon laatimisajankohtana 1500-luvun puolivälissä tärkeimpänä Varsinais-Suomen ja Satakunnan välisenä tienä. Järjestys ei näytä muuttuneen 1600-luvullakaan, koska Pohjanmaalle menevä posti kuljetettiin 1600-luvun lopussa edelleen Pöytyän kautta kulkevaa Varkaantietä pitkin.

Varkaantie nykyään

Kuninkaat ja herttuat eivät enää kulje pitkin Varkaantietä eikä siellä liioin tarvitse pelätä omaisuutensa menettämistä. Tie on tänä päivänä kuitenkin edelleen koko matkaltaan käytössä olevaa maantietä ja tärkeä kulkuväylä niin maisemallisesti kuin kulttuurisestikin. Alkuperäinen ratsupolku on vuosisatojen aikana muuttunut monin tavoin, kun mm. sen leveys on kasvanut, puusillat on korvattu teräksellä ja betonilla ja tie on koko matkaltaan päällystetty. Monia piirteitä muinaisen ratsupolun luonteesta on kuitenkin edelleen näkyvissä. Tie myötäilee Aurajokilaaksossa maastoa mutkikkaana ja mäkisenä ja linjaus on vanhojen karttojen mukaan pysynyt lähes samana, muutamia kirkonkylien kohdalla tapahtuneita oikaisuja lukuun ottamatta. Museovirasto on esittänyt Varkaantietä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.